Selviävätkö suomalaiset lammastilat myös pääsiäisen jälkeen?

Mediassa on puhuttu lähiaikoina paljon suomalaisten lammastilojen selviytymistaistelusta. Välillä lihasta on ylitarjontaa ja välillä kotimaista lammasta ei tahdo saada. Kaikkia ruhonosia ei voi tuottaja hyödyntää vaikka kysyntää olisi, jolloin tuottajalle jää vähemmän käteen. Mitä siis kotimaisilla lammastiloilla voitaisiin tehdä, jotta paikka kilpailussa säilyy, löytääkö kuluttaja myös jatkossa kotimaisesti tuotettua lammasta ja millä keinoin kuluttaja saadaan ostamaan kotimaista lähituotettua hiukan kalliimpaa lihaa kuin tehotuotettua halpaa tuontilihaa?

Asian ytimeen pääsy vaatii matkan oikealle, tavalliselle lammastilalle ja tapaamisen tavallisen lampurin kanssa. Mikä on pientuottajan näkökulma asiassa ja miksi kotimaista lammasta kannattaa kasvattaa ja ennenkaikkea, miksi sitä kannattaa ostaa?

Herrakunnan lammas on Perttelissä, Salon läheisyydessä toimiva lammastila, jossa on myös suoramyyntiä tilalta sekä erilaisten tapahtumien kautta. Tila myy myös muita oheistuotteita, kuten taljoja ja oman villan lankaa. Herrakunnan lammas tilalla on tällä hetkellä 200 uuhta ja 20 pässiä sekä 14 kyyttölehmää, jotka ovat talvisin tilalla ja kesäisin Kirkkonummella kesälaitumella.

Miksi lammastilalliseksi?

Ajatus omasta maatilasta oli ollut Herrakunnan lammastilaa pyörittävän pariskunnan, Sarin ja Jaakon mielessä jo kauan, ennen kuin omaa tilaa oli katsottukaan. Molemmat ovat maatilallisista perheistä, Sari Lypsykarjatilalta ja Jaakko viljatilalta. Ajatus oman tilan pyörittämisestä oli selvänä tulevaisuuden ammattina jo alusta.

”Minä vain halusin tehdä asiat vähän toisin”, kertoo Sari joka tutustui jo Kanadassa opiskeluaikoina biisonitilalla työskennellessään varsinaiseen tilalta suoramyyntiin. Tilalta myytiin kaikkea siellä tuotettua lihaa suoraan asiakkaille ilman välikäsiä, kuten lihajalostamoita tai tukkuja.
Biisonin-, kanan-, ankan-, kalkkunan- ja lampaanlihat vietiin joka lauantai paikalliselle ”farmers marketille” eli pientuottajatorille ja myytiin suoraan asiakkaille.
Tilalla kävi myös paljon ryhmiä vierailemassa ja elanto saatiin monesta eri kanavasta. Asioita siis tehtiin hieman erilailla kuin vaikkapa perinteisillä viljelys- tai lypsytiloilla Suomessa. ”Ymmärsin sinä aikana siellä työskennellessäni, että tilan pitoonhan on monia mahdollisuuksia ja tilan tuotteet voivat olla moninaisia. Ei tarvitse keskittyä vain yhteen tuotteeseen ja yrittää pärjätä sillä hyvinä ja huonoina aikoina”, Sari kertoo.
Vaikka suomessa perinteinen torikulttuuri tuntuikin olevan hieman kadonnut ja kuluttajat odottivat enemmän täysin valmista tuotetta, mielellään kaupan pakastealtaasta, päätettiin oman tilan perustamisen yhteydessä panostaa vahvasti suoramyyntiin ja tuotevalikoimaan.

Paitsi suoraan tilalta myyntinä, omien tuotteiden suoramyyntiä harjoitetaan Reko-ryhmien kautta ja toreilla. Viikottain toistuvat samat myyntipaikat ovat tulleet tutuiksi ja kanta-asiakkaita on paljon. Lisäksi tilan tuotteiden myyntiä on monissa erilaisissa yhteisötapahtumissa, messuilla sekä tilan omissa tapahtumissa, joista jokavuotisiksi menestyksiksi ovat nousseet Lampolan Joulu, Kurpitsafestivaalit ja Osta tilalta-päivät. Sari ja Jaakko tekevät paljon yhteistyötä oman lähialueen muiden yrittäjien kanssa ja näistä kontakteista on syntynyt myös useita yhteisiä myyntitapahtumia. ProLocalis-sovelluksessa Herrakunnan Lammas oli ensimmäinen rekisteröitynyt lammastila suomessa ja heitä seurasivat sovellukseen monet muut lammastilalliset ympäri suomen.

”Olisimme me työllistyneet tälle alalle muutoinkin”, sanoo Sari. ”Halusimme kuitenkin tarjota ihmisille myös tämän toisen tavan elää ja hankkia puhdasta sekä eettisesti tuotettua lihaa. ”

Herrakunnan Lammas harjoittaa myös perinnebiotooppilaidunnusta, jossa hiilijalanjälki on minimoitu.
Kainuunharmas on tilalla lampaiden päärotuna, mutta tilalla on myös suomenlampaita. ”Maatiaisrodut sopivat meille hyvin sillä ne ovat keveitä ja pitkäjalkaisia, jolloin ne pystyvät kulkemaan perinnebiotooppien vaihtelevissa maastoissa hyvin”, sari sanoo ja jatkaa, ”Erityisesti Kainuunharmaksessa on oikein hyvä liha, villa ja taljat.”

Punainen lanka?

Tilallisten kaikessa toiminnassa punaisena lankana on eläinten hyvinvointi.
”Mietimme sitä joka käänteessä, vaikka se ei välttämättä näy aina suoraan ulospäin tai kuulu kuluttajalle, mutta lihassa se maistuu.
Haluamme, että meillä on avoin tila, jolloin kuluttajalle kaikki on läpinäkyvää ja hän voi kysellä asioista suoraan tuottajalta. Niin itsekin haluan kuluttajana.”
Lihakarjan kuljetus teurastamolle tapahtuu tilalta itse, jolloin voidaan varmistaa eläinten stressitön kuljetus sekä minimoida kuljetusaika, varmistaa kuljetusolosuhteet ja saattaa eläimet teurastamolle optimaaliseen aikaan.

Herrakunnan lammas on näkynyt mediassa ja varsinkin sosiaalisen median kanavat ovat aktiivisia ja kiinnostavia. Sari ja Jaakko jakavat somessa seuraajilleen paljon tietoa omasta toiminnastaan ja tuotteistaan sekä julkaisevat usein paitsi toinen toistaan hauskempia ja hellyttävämpiä sattumuksia tilallisten arjesta niin myös niistä joskus ei niin mukavista puolista. ”Herrakunnan lammas on tälläinen, koska me ollaan me. Täytyy olla aito, kertoa niistä kauniista ja raadollisistakin asioista, rehellisesti. Jos me emme kertoisi omista mokistamme tai epäonnistumisistammekin joskus, emme olisi aitoja ja emme olisi me.”

Miten selvitä kilpailussa?

Tärkeinä keinoina selviytyä kotimaisen lihantuottajana myös tulevaisuudessa Sari mainitsee tilan vuosikierron suunnittelun siten, että lihaa olisi mahdollisimman paljon tarjolla juuri silloin kun sillä on kysyntää. Toki lampaiden osalta se ei kaikkien rotujen kanssa onnistu, mutta maatiaisroduilla se onnistuu. ”Pääsiäisen aikaan on oltava tuoretta lihaa tarjolla ja kuluttajan täytyy pystyä helposti löytämään se. Jos valintaa vaikeuttaa tuotteen markkinoinnin vähäisyys, yrityksen näkyvyyden puute tai tuotteen puuttuminen asiakkaan ulottuvilta niin Prisman pakastealtaasta kyllä löytyy”, hän toteaa.

Miten pientuottaja sitten voi näkyä, kun taloudelliset ja muut resurssit ovat suuryhtiöitä huomattavasti vähäisemmät?

”Täytyy olla näkyvillä, löydettävissä. Kaikki ilmaiset ja edulliset markkinointikanavat on hyödynnettävä ja verkostoiduttava muiden yrittäjien kanssa. Omasta tuotteesta voi ja pitää olla ylpeä. Kuluttajat sekä ravintolat etsivät vaihtoehtoja, lähiruuan ja pientuottajien tukeminen on valtavassa kasvussa, mutta vaikka tuottaisimme sateenkaarella ruokittua yksisarvisen lihaa, joka on päivittäin hierottu, niin ei sitä meiltä kukaan osta jos kuluttajat eivät meitä löydä.”

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter